Pia Maria Laaksosen kirjailijasivut

4. Kaukaa näet lähelle, vaan et läheltä kauas. Näköalattomuudelle on ratkaisu. Ota askel taaksepäin. Suorista selkäsi ja kohota leukaa. Pidä molemmat silmät auki. Hengitä sierainten kautta happea ja puhalla suun kautta ulos. Kirahvikin sen tietää, ylimmillä oksilla on parhaimmat makupalat lähinnä aurinkoa.

5. Lyhin tie rakkauteen on ymmärtävän sydämen valo varjoisan sydämen takaseinään. Pitkällä matkalla valon ja varjon leikissä olen rakastettu omana itsenäni, olet rakastettu omana itsenäsi.

6. Annetaan kaikkien kukkien kukkia. Kukkivaa puutarhaa on perattava aika ajoin. Mitä otan ja mitä jätän? Kompostointi? Kuivattaminen? Ruoaksi? Maljakkoon esille? Elämän realiteetit, ympäristötekijät ja aikakaudet antavat raamit. Sisältö tulee syvältä siemen aihiosta. Taistelenko vastaan sitä, miksi kukka on keltainen tai omena on kova. Miksi olen suomalainen ja miksi nainen. Annan itselleni halauksen tänään.

7. Jaloistaan sidotut eivät lennä yhdessä. Ihmissuhteet tarvitsevat tilaa alleen. Perheenjäsenyys, rakkaussuhde ja ystävyys kantavat, kun on oma laulupuu, oma oksa ja omat ajat luritella taivaan kaarta kohti omat äänet.

8. Kun juuret ovat ilmassa ja maan alla kasvu. Mikään näkyvä ei ole lopullinen totuus. Mikä on totta, mikä on oikeaa ja mihin voin luottaa? Varas varastaa ja hallitsija käyttää valtaa. Minä nosta oikean käteni ylös ja olen hetken hiljaa tietämättömyydelle. Ymmärrys syntyy mielestäni ainoastaan virheiden tunnustamisesta. Olen syyllinen, kunnes toisin todistetaan.

9. Elämässä aina ettei jotain niin hyvää ettei myös pahaa. Suru ja menetys katsoo elämää kohti. Ei kysy hetkeä. Odottaa. Väsyttää. Poistuu. Niin kuin Kuru tien reunalla kaksi ylvästä hirvieläintä. Ne pyöräyttivät kaulansa metsään päin. Kuninkaalliset osaa. Eläimet vaistoavat. Ihminen on loppuelämän oppikoulussa. Mitä oppii? Oppiiko ikinä? Minä tahdon tänään. Se riittää.

10. Elämän lainalaisuudet nousevat kohtaamisesta. Hyvyys ja voima, rakkaus ja vapaus toteuttavat itse itseään koskettamisen pyhässä sakramentissa. Älä säästele sitä mitä sinulla on. Elämän matka on lyhyt kadottaa olennaiset kiireen ja vaatimusten sekamelskaan. Pidetään huolta toinen toisistamme.

11. Kummajaiset ja kauhutarinat. Pimeässä ja hämärässä mielikuvitus jatkaa siitä mihin näkeminen, ymmärrys ja tieto loppuu, Sepitteellinen elämä kuuluu lapselle, sanot. Satuihin, tarinoihin ja tuonpuoleisiin. Lapsi ristii kätensä, paukuttaa hyvää kakkua hikkalaatikolla ja uskoo tähdenlennon tuovan toiveen. Kauhu ja outous aikuisen maailmassa kangistaa ja tukahduttaa. Olkaamme tänään hitusen enemmän sisäiselle lapsellemme lempeän leikkisä vanhempi.

12. Avoimin silmin katselen huomiseen näkemättä liikettä, voimatta valmistautua koitokseen tai lepoon. Huominen pitää itsellään mahdollisuudet muutokseen. Huomista ei vangita, ei varastoida eikä lahjota. Kun pääsen huomiseen, on se mennyt eteenpäin. Olen tässä ja nyt aina avoimin silmin kohtaamassa hetken Woiman.

13. Päästän lentoon olleet, menneet ja vierelläni viipyneet. Menneessä on nostetta, on tuulta, on myrskyä ja suuntimaa. Tänään on vakavuus ja aito helpotus kuin itseni irti päästämisen juhla. Pidähän parhaimman läheisesi puolta, kun koko maailma on sinua vastaan. Annathan itsellesi aikaa, kun sinua kiirehditään tai ohjataan odottamaan. Lento se on lento, lyhytkin.

14. Elämän onni ja autuus löytyvät kaurapuurosta. Tuttuus ja tavat tekevät ruoansulatukselle hyvää. Poikkeama totutusta havahduttaa ja virkistää. Elämä on myös kuin hetkistä jaksoihin lumessa kahlaava mummo. Aurattu tai auraamaton tie on mentävä. Muistot vuoden -73 talvesta eivät pelasta mutta ovat aitoja ja todellisia. Kivikaverukset maalasin kiviin ja tein heistä muotokuvamaalauksen. Kaikella on historiansa, kaikkeen kätkeytyy tarina ja kaikesta voin oppia.

15. Luovuuden alkulähteellä. Alku on tärkeä lähdössä. Se miten valmistaudun, asettaudun ja hengitän. Telineisiin asettuminen ei ole hutilointia, sinnepäin tai jotenkuten. Valmistautuminen on jo sitä itseään.

16. Suurin niistä on rakkaus. Lempeys olkoon päivän tunnussana. Lempeys itsen karheinta pintaa kohtaan. Lämpö kylmiin ja voimattomiin tekoihin. Pehmeys julmiin ja julkeisiin sanoihin. Suurin on pienin ja voimakas heikko. Vallanhalu ja valloittamisen kulttuuri ei yllä villiin ja vapaaseen luontoon. Poro kulkee missä tahtoo. Ihmisen rakastava sydän kulkee lähteille, joissa voi antaa ja saada. Vaali, älä vaadi. Opettele, älä opeta. Sinussa on rakkaus tänäänkin.

17. Voiton riemu on sielun sulosäveliä. Kävele oviaukkoon. Kätesi löytävät raamit ympäriltäsi. Seisot kynnyksellä jostakin ulos ja jonnekin sisään. Sinä olet huimaavan hetken välitilassa, ei kenenkään maalla, et lähdössä etkä perillä. On aikaa nostaa kädet ilmaan voiton merkiksi, nyt on laulun ja soiton aika. Riemu nousee siitä, että kukka, jonka poimit tervehtii sinua, näet ylläsi taivaan ja tunnet tuulen puhalluksen. Hetken kynnyksellä ei rakenneta majaa, siinä matkustetaan valonnopeudella sieluun.

18. Lumotun luumupuun onnenonkija. Vauraus ja menestys antavat turvaa. Hyväosaisuus suojaa. Lämpimällä on enenevässä määrin lämmin. Kylläinen jättää lautaselle, ettei näytä ahneelle. Näkyvä hyvä lumoaa. Sielultaan rikas ihminen ei ole harhautettavissa ulkoisella komeudella eikä kilisevillä kannuksilla. Sielu kysyy totuutta, toverillisuutta, tavoitteellista ystävyyttä ja valmiutta ottaa askelia ulos utopiasta. Sielun nälkä lähtee totuuden torvien soidessa. Paljaana on tähän todellisuuteen synnytty, paljaana lähdetään.

19. Väreilevä viiva. Veden peili. Ajatusten lähtökohta. Kohtu, josta näkyvä saa alkunsa. Intuition kohonneet värähteet puhuttelevat. Koskettamalla tulen olevaksi, puhumalla piirryn ihmisen muotoon. Valossa on arkuuden unihiekkaa. Kohti uutta. Kohti tulevaista. Kohti kotia.

20. Miten elämästä selviää hengissä – on kysymyksenä etäinen ja kylmä. Voimavarat hyvään elämään, onnellisuuteen ja tasapainoisiin ihmissuhteisiin löytyvät asenteesta. Selviäminen päivästä toiseen, vuosi vuoden perään ei saa intohimosta sykkivää sydäntä lamaantumaan. Katsomalla kohti, ottamalla opiksi ja vaikuttumalla Elämä niminen tanssitapahtuma on lämmin rekiretki halki hankaluuksien.

21.Kun pahat päivät tulevat, kun musta lintu raakkuu. Ota kengät pois jaloistasi. Tunne maa jalkojesi alla. Viimeisen kerran jälkeen tulee uusi ensimmäinen. Yö tarvitsee päivän ollakseen yö. Musta lintu katoaa pimeään. Valossa kylpee ylpeänä uskolliset joutsenet.

22. Näkyvä ei pysy piilossa. Rohkeutta oman elämän kuljettajuuteen ja talsimiseen omissa saappaissaan tarvitaan. Voima tulee siihen hetkeen, kun hetki on ja apu tulee, kun ei yksin jaksa eikä kykene. Peloitta ei meistä kukaan elä. Tarvitsemme haavoittuvuuden ollaksemme inhimillisiä, voidaksemme kysyä toiselta norsulta, miten jaksat – ja sitten mennä kylki kyljessä eteenpäin.

23. Elämän moninaisuus johdattelee lohikäärmeen luolasta tähkän poimintaan. Uutta luova voima on ihmisen syntymän lahja, eteenpäin pyrkivä mieli on uuden kasvun edellytys. Taakse jääneet elämät kätkettyinä ärjyvät esiin pimennoistaan. Uusi elämä odottaa nupullaan. Parasta on oivallukset oppimansa perusteella, merkitykset nousevat ilmaan ja elämä jatkuu.

24. Odotus palkitaan. Perille pääsyn ihme on tapahtunut. Odottamattomatkin ovat ihmeitä täynnä. Vaille jäämisestä nousee elämän koreus, kuin tuntematon kasvi ilman nimeä. Nousevan päivän kajastus peittoaa yön, varjoissa ei lymytä. Puhdas hanki ja leijuvat hiutaleet valloittavat kulkijan tien. Kasva ja vahvistu jokaisella askeleella omaperäisempään ja vakaampaan aikuisuuteen lapsen lailla. Huolettomuudella, omintakeisuudella ja aidosti rakastaen.