Poppa-naisen pakinat
Joulukalenteri 2023 Pia Maria Laaksonen
1. Mennyttä ei takaisin saa. Kaatuneen maidon maasta latkiminen telee vain
kipeää. Kieli täynnä lattialankkujen tikkuja. 2. Siivet kantavat lentäjänsä.
Tänään tarvitsen runsaasti tilaa, ilmavuutta kokeilla kaikkea ja rohkeutta
epäonnistua. Oma lento yli kirkkaiden ja mustien vesien on minun omaani,
jakamatonta ja esimerkillistä. 3. Minä olen sinä ja sinä olet minä. Erilaisina
samanlaisina ne juurtuivat yhteiselle maalle. Päivän aikana varjot vaihtoivat
kohdetta. Satoi, paisto ja tuuli. Salaisuus oli alkavissa silmuissa, uuden
päivän aamuissa. Heijastuksen varassa ei synny uutta. Itsenäisyys
kasvattaa erillisyyttä ja yhteinen tyhjä tila alkaa täyttyä vuoronperään
saavutuksista yhteiseksi pääomaksi. 4. Kaukaa näet lähelle, vaan et
läheltä kauas. Näköalattomuudelle on ratkaisu. Ota askel taaksepäin.
Suorista selkäsi ja kohota leukaa. Pidä molemmat silmät auki. Hengitä
sierainten kautta happea ja puhalla suun kautta ulos. Kirahvikin sen tietää ,
ylimmillä oksilla on parhaimmat makupalat lähinnä aurinkoa. 5. Lyhin tie
rakkauteen on ymmärtävän sydämen valo varjoisan sydämen
takaseinään. Pitkällä matkalla valon ja varjon laikissä olen rakastettu omana
itsenäni , olet rakastettu omana itsenäsi. 6. Annetaan kaikkien kukkien
kukkia. Kukkivaa puutarhaa on perattava aika ajoin. Mitä otan ja mitä jätän
? Kompostointi ? Kuivattanminen ? Ruoaksi ? Maljakkoon esille ? Elämän
realiteettit, ympäristötekijät ja aikakaudet antavart raamit. Sisältö tulee
syvältä siemen aihiosta. Taistelenko vastaansitä miksi kukka on keltainen tai
omena on kova. Miksi olen suomalainen ja miksi nainen. Annan itselleni
halauksen tänään. 7. Jaloistaan sidotut eivät lennä yhdessä.
Ihmissuhteet tarvitsevat tilaa alleen. Perheenjäsenyys, rakkaussuhde ja
ystävyys kantavat, kun on oma laulupuu, oma oksa ja omat ajat luritella
taivaan kaarta kohti omat äänet.
8. Kun juuret on ilmassa ja maan alla kasvu. Mikään näkyvä ei ole
lopullinen totuus. Mikä on totta , mikä on oikeaa ja mihin voin luottaa ? Varas
varastaa ja hallitsija käyttää valtaa. Minä nosta oikean käteni ylös ja olen
hetken heljaa tietämättömyydelle. Ymmärrys syntyy mielestäni aikoastaan
virheiden tunnustamisesta. Olen syyllinen kunnes toisin todistetaan. 9.
Elämässä aina ettei jotain niin hyvää ettei myös pahaa. Suru ja menetys
katsoo elämää kohti. Ei kysy hetkeä. Odottaa.Väsyttää. Poistuu.Niinkuin
Kuru tien reunalla kaksi ylvästä hirvieläintä. Ne pyöräyttivät kaulansa
metsään päin. Kuninkaalliset osaa. Eläimet vaistoavat. Ihminen on
loppuelämän oppikoulussa. Mitä oppii ? Oppiikio ikinä ? Minä tahdon tänään.
Se riittää. 10. Elämän lainalaisuudet nousevat kohtaamisesta. Hyvyys ja
voima, rakkaus ja vapaus toteuttavat itse itseään koskettamisen pyhässä
sakramentissa. Älä säästele sitä mitä sinulla on. Elämän matka on lyhyt
kadottaa olennaiset kiireen ja vaatimusten sekamelskaan. Pidetään huolta
toinen toisistamme. 11. Kummajaiset ja kauhutarinat. Pimeässä ja
hämärässä mielikuvitus jatkaa siitä minhin näkeminen , ymmärrys ja tieto
loppuu, Sepiteellinen elämä kuuluu lapselle, sanot. Satuihin , tarinoihin ja
tuonpuoleisiin. Lapsi ristii kätensä, paukuttaa hyvää kakkua hikkalaatikolla ja
uskoo tähdenlennon tuovan toiveen. Kauhu ja outous aikuisen maailmassa
kangistaa ja tukahduttaa. Olkaamme tänään hitusen enemmän sisäselle
lapsellemme lempeän leikkisä vanhempi. 12. Avoimin silmin katselen
huomiseen näkemttä liikettä, voimatta valmistautua koitokseen tai lepoon.
Huominen pitää itsellään mahdollisuudet muutokseen. Huomista ei vangita ,
ei varastoida eikä lahjota. Kun pääsen huomiseen, on se mennyt eteenpäin.
Olen tässä ja nyt aina avoimin silmin kohtaamassa hetken Woiman.
13.Päästän lentoon olleet, menneet ja vierelläni viipyneet. Menneessä
on nostetta, on tuulta, on myrskyä ja suuntimaa. Tänään on vakavuus ja aito
helpotus kuin itseni irtipäästämisen juhla. Pidähän parhaimman läheisesi
puolta kun koko maailma on sinua vastaan. Annathan itsellesi aikaa kun
sinua kiirehditään tai ohjataan odottamaan. Lento se on lento, lyhytkin. 14.
Elämän onni ja autuus löytyvät kaurapuurosta. Tuttuus ja tavat tekevät
ruoansulatukselle hyvää. Poikkeama totutusta havahduttaa ja virkistää.
Elämä on myös kuin hetkistä jaksoihin lumessa kahlaava mummo. Aurattu
tai auraamaton tie on mentävä. Muistot vuoden -73 talvesta eivät pelasta
mutta ovat aitoja ja todellisia. Kivikaverukset maalasin kiviin ja tein heistä
muotokuvamaalauksen. Kaikella on historiansa, kaikkeen kätkeytyy tarina ja
kaikesta voin oppia. 15. Luovuuden alkulähteellä. Alku on tärkeä lähdössä.
Se miten valmistaudun, asettaudun ja hengitän. Telineisiin asettuminen ei
ole hutilointia, sinnepäin tai jotenkuten. Valmistautuminen on jo sitä itseään.
16. Suurin niistä on rakkaus. Lempeys olkoon päivän tunussana. Lempeys
itsen karheinta pintaa kohtaan. Lämpö kylmiin ja voimattomiin tekoihin.
Pehmeys julmiin ja julkeisiin sanoihin. Suurin on pienin ja voimakas heikko.
Vallanhalu ja valloittamisen kulttuuri ei yllä villiin ja vapaaseen luontoon.
Poro kulkee missä tahtoo. Ihmisen rakastava sydän kulkee lähteille, joissa
voi antaa ja saada. Vaali, älä vaadi. Opettele, älä opeta. Sinussa on rakkaus
tänäänkin. 17. Voiton riemu on sielun sulosäveliä. Kävele oviaukkoon.
Kätesi löytävät raamit ympäriltäsi. Seisot kynnyksellä jostakin ulos ja
jonnekin sisään. Sinä olet huimaavan hetken välitilassa, ei kenenkään
maalla, et lähdössä etkä perillä. On aikaa nostaa kädet ilmaan voiton
merkiksi, nyt on laulun ja soiton aika. Riemu nousee siitä, että kukka, jonka
poimit tervehtii sinua, näet ylläsi taivaan ja tunnet tuulen puhalluksen.
Hetken kynnyksellä ei rakenneta majaa, siinä matkustetaan valonnopeudella
sieluun. 18. Lumotun luumupuun onnenonkija. Vauraus ja menestys
antavat turvaa. Hyväosaisuus suojaa. Lämpimällä on enenevässä määrin
lämmin. Kylläinen jättää lautaselle, etttei näytä ahneelle. Näkyvä hyvä
lumoaa. Sielultaan rikas ihminen ei ole harhautettavissa ulkoisella
komeudella eikä kilisevillä kannuksilla. Sielu kysyy totuutta , toverillisuutta ,
tavoitteellista ystävyyttä ja valmiutta ottaa askelia ulos utopiasta. Sielun
nälkä lähtee totuuden torvien soidessa. Paljaana on tähän todellisuuteen
synnytty, paljaana lähdetään. 19. Väreilevä viiva. Veden peili. Ajatusten
lähtökohta. Kohtu,josta näkyvä saa alkunsa. Intuition kohonneet värähteet
puhuttelevat. Koskettamalla tulen olevaksi, puhumalla piirryn ihmisen
muotoon. Valossa on arkuuden unihiekkaa. Kohtui uutta. Kohti tulevaista.
Kohti kotia. 20. Miten elämästä selviää hengissä – on kysymyksenä
etäinen ja kylmä. Voimavarat hyvään elämään, onnellisuuteen ja
tasapainoisiin ihmissuhteisiin löytyvät asenteesta. Selviäminen päivästä
toiseen, vuosi vuoden perään ei saa intohimosta sykkivää sydäntä
lamaantumaan. Katsomalla kohti, ottamalla opiksi ja vaikuttumalla Elämä
niminen tanssitapahtuma on lämmin rekiretki halki hankaluuksien. 21.Kun
pahat päivät tulevat, kun musta lintu raakkuu. Ota kengät pois jaloistasi.
Tunne maa jalkojesi alla. Viimeisen kerran jälkeen tulee uusi ensimmäinen.
Yö tarvitsee päivän ollakseen yö. Musta lintu katoaa pimeään. Valossa
kylpee ylpeänä uskolliset joutsenet. 22. Näkyvä ei pysy piilossa. Rohkeutta
oman elämän kuljettajuuteen ja talsimiseen omissa saappaissaan tarvitaan.
Voima tulee siihen hetkeen kun hetki on ja apu tulee kun ei yksin jaksa eikä
kykene. Peloitta ei meistä kukaan elä. Tarvitsemme haavoittuvuuden
ollaksemme inhimillisiä, voidaksemme kysyä toiselta norsulta miten jaksat -
ja sitten mennä kylki kiýljessä eteenpäin. 23. Elämän moninaisuus
johdattelee lohikäärmeen luolasta tähkän poimintaan. Uutta luova voima on
ihmisen syntymän lahja, eteenpäin pyrkivä mieli on uuden kasvun edellytys.
Taakse jääneet elämät kätkettyinä ärjyvät esiin pimennoistaan. Uusi elämä
odottaa nupullaan. Parasta on oivallukset oppimansa perusteella,
merkitykset nousevat ilmaan ja elämä jatkuu.
24. Odotus palkitaan. Perille pääsyn ihme on tapahtunut.
Odottamattomatkin ovat ihmeitä täynnä. Vaille jäämisestä nousee elämän
koreus, kuin tuntematon kasvi ilman nimeä. Nousevan päivän kajastus
peittoaa yön, varjoissa ei lymytä. Puhdas hanki ja leijuvat hiutaleet
valloittavat kulkijan tien. Kasva ja vahvistu jokaisella askeleella
omaperäisempään ja vakaampaan aikuisuuteen lapsen lailla.
Huolettomuudella, omintakeisuudella ja aidosti rakastaen.
-Minä tuon sinulle Lapista rummun. Tuumii asiakas ääneen. -Sinulla on sitten hoitavat kädet. Kirjoitin aivan ylös vihkoon mitä tänään kuulin-Sinulla on ihmisenlukutaitoa.
Pääsiäisen aikaan olin noita, velho, shamaani, tietäjä ja näkijä. Aistit ovat käytössä. Kivun tuntemus on yhteistä. Auttaminen on kohtaamista. Minä olen ihminen ja asiakas on ihminen. Yhteys on ihme ja se vaikuttaa yliluonnolliselta. Mutta vain vaikuttaa sillä tosi vaikutus on koko kehon kokemus. Mielen, ymmärryksen ja älykkyyden syleily kehon kanssa on järisyttävä näky. Asiakas kuroutuu omaksi itsekseen.
Kyyneleet eivät olleet minullakaan kaukana.
Sinä et voi ymmärtää, kun minulla on ollut kipuja, unettomia öitä, vaikea kävellä , nousta nopeasti seisomaan , juosta kipuilevilla kantapäillä ja letittää pikkutyttöni silkkihiukset turvonnein sormin.
En voi , mutta minä näen nyt kirkkaat kasvosi ja laskeutuneet olkapääsi. Sinun äänesikin on muuttunut.
Asiakas painoi hitaasti päänsä rintaan. -En saanut leukaa näin tullessani. Minä tulen uudelleen. Minä suosittelen tätä kaikille.
Poppaa !
Kiemurtelen kuumissani sormi tiukasti asiakkaan kainalossa.
Kylläpä siellä on äkäinen kohta ; ähkäisee asiakas.
Lihastenkireys pysäytti . Sanon ja jään odottamaan.
Hermopinteet ja lihaskireydet vapautuvat vain käymällä kohti. Polte sormenpäissäni on todellista hoitaessani asiakasta. Puhallan ylikuumentunutta paukalon päätäni.
Mitä ihmettä. Käsi ei ole enää kipeä.
Asiakas kohottaa käsivarren kohti kattoa.
Yhteinen rehellisyys
Rentoudun silmät suljettuina alkavan aamun seuralaisena. Matkin mustarastaan kutsuhuutoa. Ketun kolo vikisi.
Poskiani kuumottaa. Peukaloni peittää kahdenkymmenen kuusen yli nousseen kuuman kehrän.
Käsien kosketukset iholla, äänten madaltuminen ja katseen suuntaaminen kauas ja sisään.
Kaiken lähtökohta on valmius. Miksi kysymykset kaartuvat kivun mutkissa miten kysymyksiksi.
Ihon alainen maailmankaikkeus ja sitoutumattoman sielun avaruus ovat sisäkkäin. Ihon paljaus on sademetsän ylimmän kasvuston kaltainen matto.
Rauhoitan kireitä lihaksia. Tyynnytän pelokasta mieltä. Rehellisyys on yhteistä meille molemmille.
- Koukista nilkkaa. Hengitä sierainten kautta sisään ja puhalla hitaasti huulten raosta ulos.
- Näe miten rintakehäsi nousee ja laskee. Lihakset saavat happea.
- Kuntele kehosi viestejä.
- Aloitetaan jalkapohjista. Sinullahan oli kipua alaselässä?